Energia ja huoltovarmuus (12.01.2001)
ENERGIAN TUOTANNON JA JAKELUN HUOLTOVARMUUS POIKKEUSOLOISSA (12.01.2001)
1. Valmiuslaki ja sen merkitys huoltovarmuuteen · Maanpuolustus on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. · Maanpuolustusta koskevassa lainsäädännössä on keskeinen osa valmiuslainsäädännöllä. · Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa mm. turvata väestön toimeentulo, maan talouselämä, valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. · Laissa määriteltyjä poikkeusoloja ovat mm. suuronnettomuus, taloudellinen kriisi, vieraiden valtioiden välinen sota, sodan uhka ja sen jälkitila. · Kriisejä, jotka myös tuottavat ongelmia energian tuotannossa ja/tai jakelussa, ovat yllättävän voimakkaat myrskyt, lumikuormat ja muut luonnonilmiöt, tuontienergian (sähkön 10-16 %, kaasun tai öljyn) toimitusten katkeaminen sekä lakot ja muut selkkaukset.
2. Varautumisvelvollisuus · Valmiuslain nojalla on mm. valtion ja kuntien liikelaitoksilla sekä valtion ja kuntien viranomaisilla erityinen velvollisuus varautua ennakolta poikkeusoloihin. · Varautuminen koskee erityisesti energiahuoltoa. · Yksityisen elinkeinoelämän varautuminen perustuu kuitenkin pääsääntöisesti vapaaehtoisiin sopimuksiin yhteiskunnallisen vastuuntunnon pohjalta. · Varautuminen normaaliajan jatkuvaan ja omavaraiseen sähkön saantiin ja häiriötilanteisiin on varautumista myös poikkeusoloihin.
3. Tärkeinteknillinentoiminta · Energian (sähkön ja lämmön) tuotanto ja jakelu on koko yhteiskunnan kannalta ylivoimaisesti tärkein teknillinen toiminta. · Energiahuollossa keskeisintä on jatkuva sähkön saanti myös poikkeusoloissa, koska lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot ovat sähkön käyttöön perustuvia. · Noin 20 % lasku sähkön saannissa merkitsee jo todellista katastrofia. · Kaukolämmön toimitusvarmuuden merkitys on myös jatkuvasti korostunut, koska kokomaan taloista lähes puolet on kaukolämmössä (Kuopiossa n. 90 %).
4. Omavaraisuus ja varmuus · Ns. raakaenergian suhteen Suomen energiahuollon omavaraisuusaste on alhainen. · Energiasta vain n. 1/3 on kotimaista (vesivoima, puu ja turve), joten kriisitilanteissa olemme pitkälti varmuusvarastojen varassa. · Omavaraisuusaste pitäisi olla mahdollisimman suuri, periaatteessa 100 %. · Tuontisähköä rajojen ulkopuolelta poikkeusoloja katsoen ei pitäisi olla ollenkaan. · Varmuuden kannalta on olennaista, että energian tuotanto- ja jakelukoneisto on riittävästi varmistettu hajautetun energian tuotannon avulla ja rinnakkaisilla siirtoyhteyksillä. · Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa pitäisi lisätä erityisesti omasta maasta saatavilla polttoaineilla hajauttaen samalla energiantuotantoa.
5. Yksityistäminen huolestuttavaa · Erityisesti huolestuttavaa huoltovarmuuden kannalta on valtion ja kuntien yritysten sekä liikelaitosten yksityistäminen ja kansainvälistyminen. · Markkinavoimat eivät kustannusvaikutusten vuoksi ”ymmärrä” varautumista. · Markkinavoimilla ei ole isänmaata, tärkeintä on niille mahdollisimman suuren voiton tekeminen. · Mm. toimitusvarmuutta olennaisesti lisäävästä ennakoivasta huollosta (linjojen raivaus yms.) luovutaan voittojen maksimoimiseksi.
6. Oma asennus- ja huoltohenkilöstö · Koska yhteiskunta on kehittynyt yhä riippuvaisemmaksi energiahuollosta, on huoltovarmuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että energialaitoksessa ja -yhtiössä on suoraan yrityksen johdon käskynalaisena toimiva oma riittävän suuri, koulutettu ja ammattitaitoinen asennus- ja huoltohenkilöstö.
Kalevi Kauhanen Kapteeni evp. Kuopio