Energian tuotannon ja jakelun huoltovarmuus poikkeusoloissa (12.03.2001)

Kalevi Kauhanen                                                                                 Muistio / Tiedoksi kaikille
Taivaanpankontie 1 C 34
70200 Kuopio 
Puh. 017-2828844                                                                             12.03.2001

ENERGIAN TUOTANNON JA JAKELUN HUOLTOVARMUUS POIKKEUSOLOISSA

1. Valmiuslaki ja sen merkitys huoltovarmuuteen

Maanpuolustus on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa.
Maanpuolustusta koskevassa lainsäädännössä on keskeinen osa valmiuslainsäädännöllä.          

Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa mm. turvata väestön toimeentulo, maan talouselämä, valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys.

Laissa määriteltyjä poikkeusoloja ovat mm. suuronnettomuus, taloudellinen kriisi, vieraiden valtioiden välinen sota, sodan uhka ja sen jälkitila.  

Kriisejä, jotka myös tuottavat ongelmia energian tuotannossa ja/tai jakelussa, ovat
-  yllättävän voimakkaat myrskyt, lumikuormat ja muut luonnonilmiöt,                                                                                 -  tuontienergian (sähkön 10-16 %, kaasun tai öljyn) toimitusten katkeaminen sekä                                                   -  lakot ja muut selkkaukset.

2. Varautumisvelvollisuus

Valmiuslain nojalla on mm. valtion ja kuntien liikelaitoksilla sekä valtion ja kuntien viranomaisilla erityinen velvollisuus varautua ennakolta poikkeusoloihin.
Varautuminen koskee erityisesti energiahuoltoa.

Yksityisen elinkeinoelämän varautuminen perustuu kuitenkin pääsääntöisesti vapaaehtoisiin sopimuksiin yhteiskunnallisen vastuuntunnon pohjalta.
Varautuminen normaaliajan jatkuvaan ja omavaraiseen sähkön saantiin ja häiriötilanteisiin on varautumista myös poikkeusoloihin.

3. Tärkein teknillinen toiminta

Energian (sähkön ja lämmön) tuotanto ja jakelu on koko yhteiskunnan kannalta ylivoimaisesti tärkein teknillinen toiminta.

Energiahuollossa keskeisintä on jatkuva sähkön saanti myös poikkeusoloissa, koska lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot ovat sähkön käyttöön perustuvia.
Noin 20 % lasku sähkön saannissa merkitsee jo todellista katastrofia.
Kaukolämmön toimitusvarmuuden merkitys on myös jatkuvasti korostunut, koska kokomaan taloista lähes puolet on kaukolämmössä (Kuopiossa n. 90 %).

4. Omavaraisuus ja varmuus

Ns. raakaenergian suhteen Suomen energiahuollon omavaraisuusaste on alhainen.
Energiasta vain n. 1/3 on kotimaista (vesivoima, puu ja turve), joten kriisitilanteissa olemme pitkälti varmuusvarastojen varassa.

Omavaraisuusaste pitäisi olla mahdollisimman suuri, periaatteessa 100 %.
Tuontisähköä rajojen ulkopuolelta poikkeusoloja katsoen ei pitäisi olla ollenkaan.

Varmuuden kannalta on olennaista, että energian tuotanto- ja jakelukoneisto on riittävästi varmistettu hajautetun energian tuotannon avulla ja rinnakkaisilla siirtoyhteyksillä.

Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa pitäisi lisätä erityisesti omasta maasta saatavilla polttoaineilla hajauttaen samalla energiantuotantoa.

5. Yksityistäminen huolestuttavaa

Erityisesti huolestuttavaa huoltovarmuuden kannalta on valtion ja kuntien yritysten sekä liikelaitosten yksityistäminen ja kansainvälistyminen.
Markkinavoimat eivät kustannusvaikutusten vuoksi ”ymmärrä” varautumista.

Markkinavoimilla ei ole isänmaata, tärkeintä on niille mahdollisimman suuren voiton tekeminen.
Mm. toimitusvarmuutta olennaisesti lisäävästä ennakoivasta huollosta (linjojen raivaus yms.) luovutaan voittojen maksimoimiseksi.

6. Oma asennus- ja huoltohenkilöstö     

Koska yhteiskunta on kehittynyt yhä riippuvaisemmaksi energiahuollosta, on huoltovarmuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että energialaitoksessa ja -yhtiössä on suoraan yrityksen johdon käskynalaisena toimiva oma riittävän suuri, koulutettu ja ammattitaitoinen asennus- ja huoltohenkilöstö.

Kapteeni evp.                      Kalevi Kauhanen