Kenen nilkkaan veijari kalahtaa ? (SS 28.12.2005)

Kenen nilkkaan veijari kalahtaa? (28.12.2005)

Sähköviestin 4/2005 ns. pääkirjoituksessa Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholm on tuonut esiin energiaveijarit, jotka eivät kanna huolta energiahuollon toimintamahdollisuuksista.

Ketä hän tarkoittaa? Tarkoittaako hän esim. kaupunginhallitusta, joka 13.2.1998 yksimielisesti päätti silloisen kaupunginjohtaja Kauko Heurun (kok.) ehdotuksen mukaisesti esittää valtuustolle Kuopion Energian ”lahjanomaista luovuttamista” Espoon Sähkö Oyj:lle, - vai valtuustoa, joka sittemmin 9.3.1998 päätti äänin 51-8 ”lahjoittaa” Kuopion Energian pörssiyhtiölle? Vai tarkoittaako Lindholm energiaveijareilla peräti silloista ehdotuksen tehnyttä kaupunginjohtajaa ja muita valmistelijoita?

Sanottua ehdotusta valmisteli Heurun lisäksi apulaiskaupunginjohtaja Jukka Pulkkinen (sd.) sekä Kuopion Energian johtoryhmä, johon silloisen toimitusjohtaja Raimo Martikan lisäksi kuului mm. nykyinen toimitusjohtaja Esa Lindholm. Silloisesta ”ansiokkaasta” kuopiolaisten edunvastaisesta toiminnastaan johtoryhmä sai 1.3.1998 muhkean palkankorotuksen.

Valmistelusta muistettakoon, että silloinen kaupunginhallitus ja valtuusto joutuivat tekemään myyntipäätöksen erittäin puutteellisilla ja osin harhaanjohtavilla tiedoilla. Sittemmin ilmeisesti juuri johtoryhmä on ollut valmistelemassa myös mm. Voimarenkaaseen, Energiameklareihin, Voimateliin, Jyväskylän voimalaitoshankkeisiin ja Atroon menoa kuopiolaisten edunvastaisesti.

Sen sijaan energiakolmikkoon - Kalevi Kauhanen, Kalle Keinänen ja Pekka Rantala - sanottu nimittely/syyte istuisi huonosti, sillä vain ja ainoastaan meidän tekemiemme valitusten ansiosta esim. sanotun myyntipäätöksen purkaminen 19.4.1999 oli mahdollista. Pääosin juuri energiakolmikolta valtuutetut saivat oikeaa tietoa Energiasta, joka mahdollisti myyntipäätöksen purkamisen.

Nimenomaan energiakolmikko on kantanut huolta kuopiolaisten energiahuollosta ja Kuopion taloudesta kaiken aikaa. Osaavat virkamiehet 1998 laskivat, että silloisilla energian hinnoilla Kuopio menettää kaupan seurauksena n. 60 miljoonaa markkaa (10 milj. euroa) vuosittain. Todellisuudessa menetykset olisivat ilmeisesti olleet 1,5 – 2,5 kertaa suuremmat.

Ilman energiakolmikkoa sanottu myyntipäätös olisi saanut lainvoiman 16.4.1998, jonka jälkeen kenttä olisi ollut avoin saalistajille ja Esa Lindholm ei kirjoittelisi Kuopion Energian toimitusjohtajana pääkirjoituksia Sähköviestiin. Tähän mennessä Kuopio ja kuopiolaiset olisivat saattaneet menettää jopa 140 milj. euroa. Jos kauppaa ei olisi purettu, niin n. 600 kaupungin työntekijää olisi vähennetty kolmen vuoden aikana.

Jostakin syystä Esa Lindholm on vieläkin yhtiöittämässä koko Kuopion Energiaa. Yhtiöittämistä hän perustelee sillä, että yhtiön toimista ei kuntalainen voisi valittaa (ei edes hölmöimmistä) ja yhteisöverosta viidennes palautuisi kaupungille. Sitä, että palautuksen jälkeenkin jäisi maksettavaa veroa yksi euro viidestä eurosta eli n. 20 % Kuopion Energian voitoista, hän pitää ilmeisesti ”hyvin sopivana” kuopiolaisten kukkarolle.

Toimivuudeltaan ja tehokkuudeltaan kunnallislain alainen liikelaitos on yhtiötä parempi. Liikelaitokseen verrattuna yhtiössä olisi ainoastaan paremmaksi katsottava se, että hallitus voisi erottaa kuopiolaisten edunvastaisesti toimivan toimitusjohtajan, Heurun sanoja lainaten, ”vitkuttelematta”.

KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp.
Kaupunginvaltuutettu 
Kuopio