"Ketaleet ja keinottelijat kunniaan" (23.12.2013)
"Ketaleet ja keinottelijat kunniaan"... Tätä kirjoitustani ei ole vielä julkaistu lehdissä. (23.12.2013)
Oikein "selkää lämmitti" kun luin Panu Hakolan kirjoituksen, "Tyhmiä yrityskauppoja" (SS 22.12.2013). Ensimmäisen kerran silmiini on sattunut, että korkeasti koulutettu henkilö uskaltaa näin rohkeasti käydä arvostelemaan ja moittimaan kansallisomaisuutemme "lahjoittamista" ja siitä päättäneitä julkisesti.
Ensimmäisen kerran minä julkisesti arvostelin suurien päättäjien toimintaa Savon Sanomissa 3.12.1999 julkaistussa kirjoituksessani, "Markkinavoimat jakavat kansan kahtia". Toin jo tuolloin mielipiteenäni esille sen, että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin (EU) 1995 avasi raollaan olleet ovet auki kasvottomille monikansallisille markkinavoimille, häikäilemättömille saalistajille sekä kansainväliselle rikollisuudelle.
Ennen EU:iin liittymistä edeltäviä 1994 vaaleja pelimiehet uunottivat äänestäjiä, lupailemalla kaikkea hyvää, "maan ja taivaan väliltä", mutta toisin on kuitenkin käynyt. EU:n torpparina Suomi on nyt suhteellisesti mitaten suurin EU:n maksaja ja häviäjä. Silmiinpistävimpinä muutoksina tästä monikansallisten pörssiyhtiöiden hallitsemasta kansainvälistymisestä on nähty voimakkaasti lisääntynyt talous-, huume- yms. rikollisuus sekä varsinkin johtoportaan häikäilemätön oman edun tavoittelu, valtion omistamien yhtiöiden myyminen pörssiin, optiot sekä kansan kahtia jakaminen, köyhiin ja rikkaisiin.
Ulkomaalaisten omistusta koskevan lakipykälän poistaminen sallii ulkomaalaisten omistuksen Suomessa ns. pohjamutia myöten. Tuottavin suomalainen kansallisomaisuus on valtaosin siirtynyt monikansallisten pörssiyhtiöiden omistukseen, alihintaan. Yhtenä esimerkkinä on juuri Hakolan mainitsema Kemiran "lahjoittaminen", jonka kaupantekijäisinä meni Euroopan suurimmat apatiittiesiintymät, louhos Siilinjärveltä ja Soklin esiintymä Kainuusta. Kun tähän lisätään esim. Sonera-sotkut, lista on pitkä.
Mm. Saksasta ostettiin ns. umts-markkinoilta ilmaa n. 4,1 miljardilla eurolla ja operaattoreille lahjoitettiin 3,3 miljardin tietoliikennekanavat. Sanotuilla rahoilla olisi voitu rakentaa kymmenen ns. DAS aluksille mitoitettua Kymijoen kanavaparia Saimaan järvialueelta Suomenlahdelle. Perustelut esim. fuusiolle, jossa suomalainen hyvinvoiva yhtiö alistetaan vähemmistöosakkaana ulkomaisen yhtiön tytäryhtiöksi, ovat vähintäänkin "hihasta vedettyä".
Ilkeintä, että huimista voitoista, suomalaisen työn ja pääoman tuloksista, tilitetään Suomeen vain murusia. Veroparattiiseihin menee ilmeisesti eniten. Kun monikansallisellayhtiöllä alkaa mennä huonommin, niin ensin savustetaan suomalaiset työntekijät pihalle. Päällimmäisiksi "eduiksi" näyttääkin jääneen johtajien huikeat palkankorotukset ja miljooniin kohonneet optiot, työntekijöiden irtisanominen ja palkkojen alentaminen.
Merkille pantavaa on, kuinka innokkaasti ns. vasemmalla olevien ylinjohto, on ollut 5.-6.9.1977 Korpijärven kokouksen jälkeen valtion yrityksiä yksityistämässä ja "lahjoittamassa", eli ns. Kekkosen perintöä syömässä.