Olen Kalevi Kauhanen

kapteeni evp., "Kuopion Energian pelastaja"



Tervetuloa kotisivuilleni!


Kuka myisi sähköjohtonsa pörssiyhtiölle? (KL 07.02.2004)

Kuka myisi sähköjohtonsa pörssiyhtiölle? (07.02.2004)

Kuopion Kaupunkilehden 24.1.2004 julkaisemassa artikkelissa, Uusi energiapeli odottaa, haastateltiin Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholmia. On syytä tarkastella asioita myös toisenlaisessa valossa.

Aluksi on todettava, että Kuopion Energia on omavaraista tuotantoa ja tuloksentekokykyä suhteellisesti mitaten ilmeisesti paras Suomen kaikista energialaitoksista ja -yhtiöistä. Tuloksesta esim. vuosina 1996-2002 keskimäärin lähes 80 prosenttia on tullut monopoleilla, kaukolämmöllä ja sähkön siirrolla. Kaukolämmön piirissä on noin 90 % kuopiolaisista. Vain noin 20 % tuloksesta on tullut kilpailtavalla sähkön myynnillä.

Kuopion Energian nettotulosprosentti on ollut keskimäärin 24 %. Huikeaa tulostaan se on tehnyt valtakunnan edullisimpiin kuuluvilla hinnoilla myös silloin, kun yli kolmannes Suomen energiayhtiöistä tai -laitoksista teki tappiollista tulosta sähkön myynnissä. Silloinkin kun jakeluyhtiöksi luokitellun Espoon Sähkö Oyj:n nettotulosprosentti v. 2000 oli 6 %, niin Kuopion Energialla se oli 24 %. 

Näistä syistä meidän kuopiolaisten kultamuna, Kuopion Energia, halutaan kaapata. Tällaisen rahasammon kaupasta konsulttipalkkioidenkin sanotaan olevan jopa 3-10 prosenttia myyntihinnasta. 

Kuopiolaisten edunvastaisen toiminnan aloitti silloinen Kuopion Energian toimitusjohtaja Raimo Martikka, puuhaamalla Kuopion energialaitoksen yhtiöittämistä vuosina 1991, 1994 ja 1995. Jos yhtiöittäminen olisi hyväksytty, niin kuopiolaiset olisivat menettäneet turhina veroina jo yli 30 miljoonaa euroa tähän mennessä.

Kauko Heurun ollessa Kuopion kaupunginjohtajana ja Hannu Isotalon ollessa kaupunginhallituksen puheenjohtajana, käynnistyi varsinainen toiminta Kuopion Energian myymiseksi. Aluksi muutettiin 1994-1996 kolme sääntöä. Muutokset lyhyesti: 1) Velvoitteet energialaitoksen investointirahaston kartuttamisesta poistettiin ja rahastossa olleet varat (21,4 milj. euroa) liitettiin kaupungin yleiseen rahoitusomaisuuteen. 2) Kuopion

Energian johtokunnan puheenjohtajaksi on valittava joko kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kaupunginjohtaja tai apulaiskaupunginjohtaja. 3) Kaupunginhallitus saa enemmistöpäätöksellä myydä kaikki kaupungin omistaman irtaimen ja kiinteän omaisuuden, rakentamattomia liiketontteja lukuun ottamatta.

Tein kuntalaisen valtuustoaloitteen ja sittemmin ehdotuksen 22.1.2001 valtuuston kokouksessa sanottujen sääntöjen muuttamisesta osittain ennalleen ja kaupunginhallituksen myyntiä koskevan päätäntävallan rajaamisesta 40 miljoonaan markkaan, mutta ehdotukseni kaadettiin äänin 52-7.

Kuopion Energian myyntiin tähtäävät neuvottelut kaupunginjohtaja Kauko Heuru  oli aloittanut ilman kaupunginvaltuuston tai kaupunginhallituksen lupaa jo 3.4.1997 Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkosen kanssa. Kuopion kaupungintalolla oli sitten  26.11.1997 lopullisesti sovittu kaupasta Hannu Isotalon muistion 13.11.1997 pohjalta sekä muista siihen liittyvistä toiminnoista, mm. tietojen ja todellisten aikeiden salaamisesta, joilla kuopiolaisia päättäjiä ja tarvittaessa tiedotusvälineitä höynäytetään. Muistioita sisäistäessä ilmenee miten pienessä piirissä hankkeesta oli sovittu jo aikoja sitten. 

Sittemmin silloinen valtuusto päätti 9.3.1998 äänin 51 puolesta ja 8 vastaan myydä Kuopion Energian Espoon Sähkö Oyj:lle. Päätöstä edelsi valtuutetuille annetut erittäin puutteelliset sekä osittain harhauttaviksi katsottavat tiedot. Edes Kuopion Energian ja Espoon Sähkön vuosikertomuksia ja tilinpäätöstietoja ei valtuutetuille annettu.

Kun sitten valtuutetut totesivat, pääasiassa meiltä valittajilta riittävästi oikeaa tietoa
saatuaan, että kauppa ei ole kuopiolaisten edun mukainen, päättivät he 19.4.1999
yksimielisesti purkaa Heurun jo 31.3.1998 allekirjoittaman kauppasopimuksen.

Jos energiakolmikko ei olisi valittanut valtuuston myyntipäätöksestä, niin se olisi saanut lainvoiman 16.4.1998. Tämän jälkeen kuopiolaisten energian kuluttajien rahat olisivat käyneet esteettä virtaamaan pörssiyhtiölle ja ahneille sijoittajille, sillä sopimuksessa ei Kuopiolle ollut purkupykälää eikä takarajaa.

Lindholmin mukaan investointiongelmia ei olisi, jos Kuopion Energian myynti pörssiyhtiölle olisi toteutunut. Melkoista puhetta kaupungin palkkalistalla olevalta. Ilmeisesti Lindholmia on jäänyt närästämään kaupan purkautuminen, sillä hän oli valmistelemassa kaupunginjohtaja Heurun ja Kuopion Energian johtokunnan puheenjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja Jukka Pulkkisen apuna Kuopion Energian myyntiä.

Pörssiyhtiön tärkein tehtävä on mahdollisimman suuren voiton tuottaminen. Jos Kuopion Energia myydään, niin kuopiolaiset lämmön ja sähkön kuluttajat joutuisivat maksamaan energialaitoksensa ostajalle 7-10 vuoden välein aina uudestaan ja uudestaan. Voitot sijoittajille ja voimalaitosinvestoinnit maksaa aina energian kuluttaja riippumatta siitä, kuka yhtiön tai laitoksen omistaa.

Mikäli valtuuston 9.3.1998 päättämää kauppaa ei olisi purettu, niin kuopiolaiset olisivat menettäneet laskennallisesti noin 10 miljoonaa euroa vuosittain. Todelliset menetykset olisivat ilmeisesti olleet jopa yli kaksinkertaiset, eli tähän mennessä yhden voimalaitoksen investoinnin verran.

On naiivia uskotella, että Kuopiolla olisi ollut päätäntävaltaa pörssiyhtiössä. Kuopion 28,2 prosentin osuudella ”sananvaltakin” olisi ollut kyseenalaista, sillä Kuopion Kaupunkienergia Oy ja Espoon Kaupunkienergia Oy olivat perustettu heti myyntipäätöstä seuraavana päivänä eli 10.3.1998 ja rekisteröity 16.4.1998, mutta - kummankaan yhtiön hallitukseen ei oltu kelpuutettu yhtään kuopiolaista.

Kuopion lääninoikeuden viideksi vuodeksi salaiseksi julistamassa Mandatum & Co Oy:n laatimassa arvonmääritysmuistiossa oli jo valmiiksi lasketut omistusosuudet; Kuopiolle 21,8 %, Espoolle 53,2 % ja sijoittajille 25,0 %, mikäli Kuopiolle suunnattu osakeanti olisi ollut 600 milj. mk ja loppu 246 miljoonaa markkaa olisi maksettu käteisellä. Kuka osakkeet olisi saanut? Milloin ”sananvalta” olisi pudonnut 21,8 prosenttiin?

Paljon vartijoiksi meitä Kuopion Energian pelastajia mainostetaan, sanomalla meidän välillisesti aiheuttaneen Espoon Sähkön myymisen saksalaisille. Siitä kunniasta meidän on kuitenkin kieltäydyttävä. Vaikka rikkaalla Espoolla ei ollut mitään tarvetta myydä Espoon Sähkön osakkeita, niin lehtitietojen mukaan se oli tarjonnut niitä jo 1998 ruotsalaiselle energiajätti Sydkrafille ja saksalaiselle energiajätti E.ON:lle. Ilmeisesti tämä oli jo pienen piirin tiedossa myös Kuopiossa, silloin kun Kuopion Energiasta kauppaa hierottiin.

Turhaa on myös pelotella voimalaitosinvestoinneilla. Kannattavaan hankkeeseen kannattaa aina investoida. Lainaa saa tarvittaessa nykyisin edullisilla ehdoilla ja laina-aika voisi olla vaikkapa 50 vuotta.

Kuopiolaisten omistamien uunien ja sähköjohtojen eli Kuopion Energian pitäminen kuopiolaisten omistuksessa, tuottavana ja toimintakykyisenä on meidän kaikkien etu ja velvollisuus. Siihen etenkin Kuopion Energian johtokunnan puheenjohtajan ja toimitusjohtajan on nyt keskityttävä.

KALEVI KAUHANEN                                                                                                                                                           Kapteeni evp.                                                                                                                                                                                   Kuopio