Olen Kalevi Kauhanen

kapteeni evp., "Kuopion Energian pelastaja"



Tervetuloa kotisivuilleni!


Kuopio ja Espoo yhteistyöhön jo keväällä -97; Itä-Suomen Energia kuin Potemkinin kulissi (SS 07.10.1998)

Kuopio ja Espoo yhteistyöhön jo keväällä -97, Itä-Suomen Energia kuin Potemkinin kulissi! (07.10.1998)

Kuopion entinen kaupunginjohtaja Kauko Heuru aloitti Kuopion Energian ja Espoon Sähkö Oyj:n fuusioon tähtäävät neuvottelut Espoon kaupunginjohtajan ja Espoon Sähkön kanssa jo 3. huhtikuuta 1997.

Tämä käy ilmi kaupunginjohtajan tekemistä matkalaskuista. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Kantasen  esittämistä matkalaskuista puolestaan ilmenee, että hän kävi kaupungin kustannuksella Espoossa energianeuvotteluja 2.9.97 alkaen, Kuopiossa jo aiemminkin.

Tämä paljastaa sen, miksi neuvottelut maakunnallisen energiayhtiön muodostamiseksi takkusivat. Savon Voima ei nyt paljastuneessa valossa ole ollut maakunnan veturina toimivalle Kuopiolle edes varteenotettavan neuvottelukumppanin arvoinen. Pitihän Kuopion kaupunki ainakin silmänlumeeksi portteja maakunnallisen energiayhtymän luomiselle avoinna joulukuulle 1997 saakka.

Oliko kaupungilla laisinkaan halua toimia maakunnan veturina? Oliko esimerkiksi maakunnan edustajaksi pyrkineellä/pyrkivällä Pekka Kantasella mielessään oma, kaupungin vai koko maakunnan etu? Sitä saa jokainen tykönänsä pohtia.

Kuka antoi Heurulle ja sittemmin Pekka Kantaselle valtuudet neuvotella fuusiosta Espoon Sähkön kanssa, kun neuvottelut Savon Voiman kanssa maakunnallisen energiayhtiön synnyttämisestä olivat edistymässä, mutta pahasti kesken? Kuka valitsi isännäksi juuri Espoon Sähkön, joka on vieläkin ns. jakeluyhtiö, vaikka sen on pitänyt hakea apua sijoittajilta, jotka omistavat siitä 32 %.

Jos maailmankirjat olisivat olleet niin sekaisin, että Kuopion Energian olisi ollut pakko fuusioitua, niin Espoon Sähköä parempia energialaitoksia olisi löytynyt kymmeniä. Tällöin tärkein päätösvalta olisi voitu säilyttää Kuopiossa.

Kaupunginjohtaja Heuru uskotteli valtuutetuille mm., että energian hinnat eivät nouse Kuopiossa kolmeen vuoteen, vaikka sopimuksissa siitä ei mainittu lainkaan saati sitten hintojen pitämisestä samana kuin Espoossa. Kuitenkin Mandatum-Pankin tekemässä salaisessa 18.12.1997 päivätyssä arvonmääritysmittarissa, oli jo vuodelle 1999 ennakoitu 36,8 prosenttia suurempaa nettotulosta kuin 1997 ja vuonna 2000 pitäisi tehdä nettovoittoa peräti 44,7 % enemmän.

Muistiko Heuru väärin vai eikö hän ymmärtänyt, että 44,7 prosentin nettovoiton kasvu ei voi toteutua ilman mittavia energian hinnan korotuksia. Kuopion Energian henkilöstön vähentäminen ei siihen yksin riitä. Vai oliko tuon mittarin komeilla numeroilla tarkoitus harhauttaa vain epätietoisia päättäjiä?

Mikäli mittarissa oli virheitä, niin miksi Kuopion Energian johtokunnan puheenjohtaja ja apulaiskaupunginjohtaja Jukka Pulkkinen tai Kuopion Energian toimitusjohtaja Raimo Martikka eivät niitä oikaisseet?
Kuopion Energia on tuotannoltaan, tuloksentekokyvyltään ja omavaraisuudeltaan yksi parhaimmista Suomen 110 energialaitoksesta ja sähköyhtiöstä. Vain harvat vetävät sille vertoja tai voittavat sen. Jo nykyisillä Suomen edullisimpiin kuuluvilla energian hinnoilla se tuottaa voittoa niin paljon, että se maksaisi ostohintansa sijoittajalle korkoineen takaisin 10-13 vuodessa. Jos etenkin monopoliasemissa olevilla kaukolämmöllä sekä lisäksi sähkön siirrolla halutaan todella rahastaa, niin jopa 8-10 vuodessa.

Kuopion Energia tekee 1.9.98 tarkistetun arvioinnin mukaan tänäkin vuonna yhtä hyvän tuloksen kuin viime vuonna. Arvion mukaan katteesta, joka on 107 milj. mk, käytetään nettoinvestointeihin 20 milj. mk, joten rahoitustulokseksi jää 87 milj. mk. Jo pelkästään näiden seikkojen valossa Kuopion Energian fuusioiminen Espoon Sähköön olisi todella irvokasta.

Jos yksityisessä yhtiössä toimitusjohtaja esittäisi hallitukselle vastaavanlaista kauppaa, niin todennäköisesti seuraavassa, ellei jo samassa kokouksessa toimitusjohtajalle sanottaisiin: jätä avainnippusi pöydälle ja lähde nostelemaan.

Asuinkerrostalon hoitokulut ovat jo 1996 tilaston mukaan keskimäärin 13,81 mk/m2/kk, josta lämmön osuus Kuopiossa on noin 28-30 % ja sähkön noin 5 %. Jos asuu 100 m2:n asunnossa ja käyttää kotitaloussähköä 4000 kWh vuodessa, niin 44,7 prosentin energian hinnan korotus lisää perheen asumiskustannuksia noin 3400 markkaa vuodessa. Tämän lisäksi tulisi maksettavaksi välillisesti kaikki ne hintojen korotukset palveluissa ja hyödykkeissä arvonlisäveroineen, joihin energian hinnan nousu myös samalla vaikuttaa.
Suhteellisesti eniten energian hinnan nousu koskee vähäosaisiin ja on omalta osaltaan nopeuttamassa jakoa A- ja B-luokan kansalaisiin.

Kun Kuopion Energian liikevaihto 1997 oli 271 milj. mk, niin siitä voi käydä arvioimaan, paljonko 44,7 Prosentin energian hinnan korotus veisi lisää rahaa pois Kuopiosta ja kuopiolaisilta. Onhan meillä jo nyt Suomen toiseksi suurimmat asumiskustannukset.

Kävisivätkö rehdit henkilöt puuhaamaan fuusiota, joka varsinkin pitkällä tähtäyksellä on sangen epäedullinen Kuopiolle ja kuopiolaisille?

Energian tuotanto ja jakelu on yhteiskunnan ylivoimaisesti tärkein teknillinen toiminta. Jo siksi sen pitäisi olla turvallisesti omissa käsissä.

Kuopiolaisten olisi nyt viimeinkin aika käydä puolustamaan tuottavinta omaisuuttaan - Kuopion Energiaa!

KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp.                                                                                                                                                                         Kuopio