Kuopion Energian yhtiöittäminen kuntalaisten edun vastaista! (Kuntalehti 13.12.2001)

Kuopion Energian yhtiöittäminen kuntalaisten edun vastaista (21.12 2001)

Kuntalehdessä 18/2001 julkaistusta artikkelista käy ilmi, ettei Kuopion Energian toimitusjohtaja Raimo Martikka ole vieläkään luopunut Kuopion ja kuopiolaisten edunvastaiseen menettelyyn tähtäävästä toiminnastaan.

”Olen yhä sitä mieltä, että (Kuopion Energian) yhtiöittäminen täytyisi toteuttaa”, sanoo Martikka haastattelussa. Näin uhoaa kaupungin virkamies vieläkin, vaikka monet tahot ovat kauan nimenomaan teroittaneet, mm. Suomen Kuntaliiton johtava lakimies Jukka Kero, että kunnalle tuloa tuottavaa liikelaitosta ei pidä yhtiöittää, koska se ei ole kunnan edun mukaista.

Kuopion Energia on tuotannon omavaraisuutta ja tuloksentekokykyä suhteellisesti mitaten yksi kaikkein parhaimmista ellei peräti paras kaukolämpöä sekä sähköä tuottavista Suomen energiayrityksistä. Esim. nettotulos prosentti vuosina 1996-2000 on ollut 23-28 %.

Kuopion Energian käyttökate sanottuina vuosina on ollut 92-109 milj. markkaa. Ilman Kuopion Energian tuloutusta (piiloveroa) Kuopion veroprosentti olisi n. 1,0 - 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi eli n. 19,0 – 19,5 %.
Kuntalaisten edunvastaisiksi katsottavissa toiminnoissa Martikalla lieneekin alan ennätys eli puuhailu seitsemässä kaupungille kalliiksi tulleessa mylläkässä kymmenen vuoden aikana. Kuopiolaisten onneksi päättäjät ovat kuitenkin torjuneet epäedulliset ehdotukset.

Energian yhtiöittämistä Martikka on ollut puuhaamassa jo vuosina 1991, 1994 ja 1995. Jos päättäjät eivät olisi hylänneet esim. 1991 ehdotusta yhtiöittämisestä, niin Kuopio ja kuopiolaiset olisivat menettäneet tähän mennessä jo pelkästään turhina veroina lähes 200 miljoonaa markkaa.

Seuraavassa eli vuoden 1998 mylläkässä Kuopion Energiaa oltiin myymässä Espoon Sähkö Oyj:lle. Jos silloiset valtuutetut eivät olisi käyneet vastarintatalkoisiin ja tyrmänneet keväällä 1999 silloisen kaupunginjohtaja Kauko Heurun, vielä nykyisinkin mm. Kuopion energiahuollosta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana sekä Kuopion Energian johtokunnan puheenjohtajana toimivan Jukka Pulkkisen, ja Martikan myyntihanketta, niin Kuopio ja kuopiolaiset olisivat menettäneet laskennallisesti n. 60 milj. mk vuodessa eli tähän mennessä n. 215 milj. mk.

”Iänikuisesti” jatkuvat vuosittaiset vahingot olisivat ilmeisesti paljon suuremmat, sillä jos pelkästään kaukolämmön hinta olisi nostettu Espoon tasolle, niin kuopiolaisten menetykset olisivat jo nyt n. 85 milj. markkaa vuodessa. Tekemämme kyseistä ”uunotusta” koskeva vireillä oleva valitus on vielä käsittelemättä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Heti myynnin tultua tyrmätyksi Pulkkinen ja Martikka puuhasivat Voimarengas Oy:n perustamista ja siihen liittymistä. Mikäli kaupunginhallitus ei olisi talvella 2000 hylännyt ehdotettua hanketta, niin Kuopion Energian tappiot olisivat olleet silloisten tietojen mukaan jo pelkästään sähkönmyynnin osalta n. 85 % omaan myyntitulokseen verrattuna.

Välittömästi sen jälkeen kun mainittu Voimarengas-hanke oli hylätty, niin Pulkkinen ja Martikka puuhasivat syksyllä 2000 Kuopion Energian "riskienhallinnan” järjestämiseksi osakkuutta 1996 toimintansa aloittaneessa ja vasta vuoden 1999 lopulla riskienhallintapalvelut aloittaneessa Kankaanpääläisessä Energiameklarit Oy:ssä, jonka esim. vuoden 1999 tulos oli 29265 markkaa tappiollinen. Kuopion Energian nettotulos vastaavasti 1999 oli 73 miljoonaa markkaa voitollinen.

Tällöin kaupunginhallitus, jolle ei ollut annettu riittävästi päätöksenteossa tarvittavaa tietoa, päätti antaa Kuopion Energialle luvan ostaa Energiameklareiden osakkeita. Tekemämme kyseistä päätöstä koskeva vireillä oleva valitus on vielä käsittelemättä Kuopion hallinto-oikeudessa.

Ei ennättänyt pöly vielä kunnolla laskeutua Energiameklari-hankkeen tiimoilta, kun samaiset henkilöt olivat jo keväällä 2001 liittämässä Kuopion Energiaa osakkaaksi Voimatel Oy:öön, johon myös samalla olisi siirretty Kuopion Energian sähköverkko-osaston kaikki asennus-, huolto- ja kunnossapitopalveluiden liiketoiminnat henkilöstöineen. Viimemetreillä Martikka kuitenkin oli kääntänyt kelkkansa ja ehdottanut johtokunnalle Voimatelistä luopumista ja niin hanke tyssääntyi.

Olisikohan ehdotukseen vaikuttanut, että olin viestittänyt useille tahoille jättäväni valtuustoaloitteen toimitusjohtaja Martikan siirtämiseksi muihin tehtäviin, mikäli hän vielä ehdottaa Voimateliin menoa.

Siinä Martikka on oikeassa, että osakeyhtiössä päätöksenteko saattaa joskus olla nopeampaa kuin liikelaitoksessa. Esim. toimitusjohtaja erotetaan vitkuttelematta silloin, kun hän on toiminut tietoisesti omistajien etua vastaan. Toistuvasti isännän etua vastaan toiminutta ei nähdä yhtiön palkkalistoilla.
      

KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp. Kuopio