Löylynlyömä päätöskö? (SS 28.06.1998)
Löylynlyömä päätöskö? (28.06.1998)
Kuopion apulaiskaupunginjohtaja vähätteli taannoin (SS 12.5.98) kaukolämmön merkitystä Kuopion Energialle. Sähkömarkkinalaki (28 §) velvoittaa eriyttämään sähkön myynnin ja sähkön siirron. Sähkönjakeluverkoston omistaja kun voi tehdä sähkön siirtoa vaikka ei tuottaisi ja/tai myisi sähköä ollenkaan. Omavaraisen Kuopion
Energian nettotulot 1997 olivat 60,7 milj. mk, josta kaukolämmön myynnin osuus oli 54 %, sähkön myynnin osuus 27 % ja sähkön siirron 19 %. Kaukolämpö on siis kiistatta päätuote, vaikka sen osuus nettovoitosta on vain 100 % suurempi kuin sähkön myynnistä saatu voitto. Ylivertaisuutta kuluttajan kannalta korostaa vielä se, että kaukolämmön myynti on täydellisesti monopolitoimintaa, jonka hinnoittelua ei kukaan valvo, eli sillä voi haluttaessa todella rahastaa.
Ns. jakeluyhtiö Espoon Sähköllä on tilanne toisin. Nettovoiton pääosa eli 46 % tulee sähkön siirrosta, lämmöstä 32 % ja sähkön myynnistä vain 22 % vaikka sen osuus liikevaihdosta on komeat 45 %. Omalla lämmön/sähkön tuotannolla on siis valtava ero sähköyhtiön tulokseen. Ostosähkön myynnillä kun ei ihmeitä heru, vaikka se liikevaihtona olisikin näyttävän näköistä. Monopoliasemassa olevalla sähkön siirrolla, jossa maksimi/minimi siirtohintojen ero voi Suomessa olla yli kaksinkertainen (yli 100 %), ottaa jakeluyhtiö siis tarvittavat voitot kotiin.
Fuusiosta aiheutuvien turhien lisäverojen ja –maksujen merkitystä kuopiolaisille energian kuluttajille ja Kuopion kaupungille ei myöskään sopisi vähätellä, sillä jo nyt meillä on Kuopiossa toiseksi kalleimmat asumiskustannukset. Kun uusi yhteisövero-osuusjärjestelmä astuu täydellisenä voimaan 2001, niin kunnille palautuvan osuuden jälkeenkin jää valtiolle voitosta maksettavaa veroa vielä noin 18-19 %, eli Kuopion
Energialle tavoitteeksi suunnitellusta 62 milj. markan tuloksesta noin 11-12 milj. mk. Mitä enemmän palautusta tulee, niin sitä enemmän kuopiolaiset energiastaan veroa ja sijoittajille osinkoa maksavat. Tämän lisäksi fuusion ”etuihin” kuuluu Kuopion maksaa arvonlisäveroa joku prosentti 27 milj. mk:sta ja tariffierokorvausta noin 2,4 miljoonaa vuosittain. Myös varainsiirrosta aiheutuva 8 milj. markan vero kiertää viime kädessä energian kuluttajien maksettavaksi.
Apulaiskaupunginjohtajalle on muodostunut jostakin syystä väärä käsitys myös siitä, että Kaupunkienergian jakamattomasta voitosta Kuopion osuus olisi 28,2 %. Jakamaton voitto ei suinkaan ole Kuopion vaan Kaupunkienergian, jonka se käyttää niin kuin haluaa.
Kuopiossa on edullinen energian hinta nykyisin. Esim. Savon Voimalla, joka ei ole voittoja osinkoina jakanut, on sähkön keskihinta 10 p/kWh korkeampi Kuopion Energiaan verraten noin 4000 kWh vuodessa sähköä kuluttavalla. Sähkön ja lämmön hinnan korottaminen vain yhdellä pennillä/kWh vie kuopiolaisilta pois jo 14,3 milj. mk lisää rahaa vuodessa. Suurista ja jatkuvista rahavirroista on siis kysymys. Siksi vielä palautettakoon mieliin lisäksi seuraavat asiat: 1) Kuopion Energia on velaton ja tuotannollisesti sekä varallisesti omavarainen. 2)
Espoon Sähkö on velkainen ns. jakeluyhtiö, jonka omavaraisuus on 48 %. 3) Todellinen päätösvalta energia-asioissa, mm. energian hinnan määräämisessä, menee Espooseen.
Kun näitä kaikkia edellä mainittuja asioita tarkastelee, niin ei ole uskottavaa, etteikö ”pelimiehet” olisi ymmärtäneet fuusion olevan vastoin Kuopion ja kuopiolaisten etua. Kenen etua he todellisuudessa olivat ajamassa? Sitä pitäisi kuopiolaisten tiukata ”pelimiehiltä” puolueeseen katsomatta. Onhan Kuopion Energia ns. lihava kana kynittäväksi.
Kuopion Energian yhtiöittämistä / ”kaappausta” on puuhailtu jo pitkään ja samalla laiminlyöty törkeästi tärkeimmän teknillisen toiminnan, Kuopion Energian, kehittäminen pitkällä tähtäimellä. Energialaitoksen investointirahaston säännöt on 1994 muutettu niin, että rahastoimisvelvoite suurinvestointeihin poistui ja rahaston varat on sisällytetty kaupungin yleiseen rahoitusomaisuuteen, joten jo rahastoidutkin varat on voitu pistää suihin. Lisäksi kaupunginhallituksen johtosääntö on 1996 muutettu ennakolta niin, että se pystyy myymään Kaupunkienergian osakkeet joko kiinteänä tai irtaimena omaisuutena.
Energialaitoksen yhtiöittämistä on esitetty jo aikaisemmin pari kertaa, mutta silloiset päättäjät ymmärsivät sen tyrmätä. Kunnon virkamies ei kuitenkaan hevillä lannistu. Kuvaan kuuluu ottaa asia niin monta kertaa esille, että viimein asia menee läpi. Muutettiin taktiikkaa. Kun yhtiöittäminen ei onnistunut yksin, niin lisättiin samalla fuusioituminen. Kuten hyvin suunnitellussa atakissa ainakin, niin eliminoitiin ensin vartiomiehet ja vaaralliset pesäkkeet hiljaisesti. Riittävän suuren porkkanakuorman alta ei ääni enää kuulu tai jos kuuluu, niin se on asialle myönteistä pihinää. Loppu olisikin sitten selvää ”pässin lihaa”. Uunotus oli lähes täydellinen.
Kuopion Energian fuusioitumista Espoon Sähköön onkin verrattu sellaiseen hölmöilyyn, jossa isohko velaton hyvin pidetty omavarainen talo, jolla on omat erinomaisesti hoidetut viljelykset omalla maalla ja paljon hakkaamatonta metsää, alistuu hetken hurmassa seurauksia miettimättä velkaisen isännän torppariksi, jolla viljelyksistä vain yksi kolmannes on omalla maalla, kaksi kolmasosaa vuokratulla maalla ja metsää ei omistuksessa ollenkaan.
Onkin sanottu, että monen löylynlyömän päätöksen alkujuuret on peräisin kaupungintalon saunasta. Jos näin on, niin fuusioituminen on yksi niistä – vieläpä malliesimerkiksi kelpaava.
KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp. Kuopio