Nykyinen verotus ei riittänyt (SS 19.05.1998)
Nykyinen verotus ei riittänyt (19.05.1998)
Todelliset omistajat, kuopiolaiset lämmön ja sähkön kuluttajat, veronmaksajat, ovat maksaneet Kuopion Energian ja lisäksi satoja miljoonia kaupungin kassaan. Siksi sen ”lahjoittamista” Espoon Sähkölle on pidettävä katalana tekona. Mikäli Kuopion Energia olisi Kuopion omistuksessa, niin kuopiolaiset olisivat voineet määrätä energian hinnan itse. Myös kaikki voitot olisivat jääneet Kuopioon.
Menikö kuopiolaisilla liian hyvin? ”Sellainen peli ei enää vetele”, sanoi poislähtevä kuntalain selityksen kirjoittaja. Saivatko kuopiolaiset ansaitsemansa opetuksen?
Todellista fuusion tarvetta ei ollut, paitsi tietenkin ”pelimiehillä”. Tehtiin päinvastoin kuin Suomen kuntaliiton johtava lakimies Jukka Kero oli kunnallishallinnon neuvottelupäivillä 6.6.96 luennoinut. Siellä mainittu asiantuntija oli nimenomaan teroittanut, että ”kunnalle tuloa tuottavaa energialaitosta, vesihuoltolaitosta tai satamalaitosta ei siis pidä yhtiöittää”. Fuusion puuhaaminen ei siis tapahtunut vahingossa.
Kuopion päättäjille tämän pitäisi avata näkemystä tarkasteltaessa paikallisia ”asiantuntijoita”. Jos kaikki valtuutetut olisivat saaneet enemmän tarpeellista ja oikeaa tietoa sekä aikaa päätöksentekoa varten, niin fuusiopäätöstä ei olisi tullut. Aivan perustavaa laatua olevat tiedot oli pidetty piilossa pörssisalaisuuden varjolla. Edes täysin julkista vuosikertomusta Espoon Sähköstä ei ollut annettu valtuutetuille.
Kun siirtolinjat v. 2002 avautuvat Euroopan unionin alueelle sähkömarkkinoiden vapautuessa, niin Suomessakin sähkön hinta nousee. Kukaan ei ole myymässä Suomeen halvempaa sähköä vaan päinvastoin. Pörssiyhtiöt alkavat myydä halpaa sähköä Suomesta Eurooppaan, jolloin sähkön hinta Suomessakin seuraa mukana. Sähkön myyntiä Eurooppaanhan jo enteilee Espooseen kaavailtu uusi maakaasulla lämmitettävä kombivoimala.
Todellisia uhkia ovat siis omat pörssiyhtiöt. Markkinavoimien ahneudella ei ole rajoja.
Vaikka Kuopion Energia sijoittuu hinnoissa Suomen edullisimpien sähkönmyyjien joukkoon, niin siitä huolimatta se on tuottanut nettovoittoa yli 22 % eli n. 60 milj. mk vuodessa. Nuo 60 milj. mk, eli 1,0-1,5 veroäyripennin kertymän verran, kaupunki on käyttänyt kokonaan omiin menoihinsa pystymättä rahastoimaan ollenkaan uuden voimalan rakentamista varten nykyjohdon aikaan vuoden 1992 jälkeen. Sitä ennen rahastoon oli kertynyt 127,5 milj. markkaa, mikäli sitä ei ole jo syöty pohjiaan myöten kuten näyttäisi käyneen.
Kunnallisena omalla alueellaan toimiva Kuopion Energia ei ole tarvinnut maksaa voitostaan veroa, mutta pörssiyhtiö Kaupunkienergia maksaa kaikesta voitostaan yhteisöveroa 28 %. Valtuuston kokouksessa yksi valtuutettu ja yksi virkamies sanoivat mainitun verottomuuden, kilpailuedun, poistuvan kunnilta. Lausumat on katsottu olleen ns. viimeinen sinetti päättäjien höynäyttämisessä.
Kuitenkaan yhteisöveron säätämistä kuntien liikelaitoksille tai edes sen valmisteluista ei ole hajuakaan.
Jos valmisteilla oleva yhteisöverouudistus, astuessaan voimaan, vaikka palauttaisikin jopa yli kolmanneksen menetyksistä tältä osin, niin se ei paljoa lämmitä. Tariffeja kyllä riittää.
Kun Kuopio, toteuttaessaan omaksumaansa lyhytnäköistä talouspolitiikkaansa, myy rahapulassa osakkeitaan, niin vähäisestä yhteisöverouudistuksen hyödystäkin jää jäljelle vain ilmava tuprahdus.
Kaupunkienergia on luvannut jakaa puolet voitostaan osinkoina. Toinen puoli voitosta on tarkoitus varata voimalaitosten rakentamiseen.
Mutta miksi rahat uuden voimalan rakentamiseen pitää lähteä kierrättämään Espoon kautta ja maksaa kierrätyksestä veroa ”korkoa” 28 % ja lisäksi muhkeat prosentit sijoittajille? Pankkilainan olisi saanut jopa alle viiden prosentin, mikäli sitä olisi tarvinnut. Miten tällainen peli nyt paremmin vetelee kuin entinen ”sellainen peli”?
Kuntalain selityksistä ei tunnu irtoavan tähän peliin vastausta, mutta ehkä seuraavassa painoksessa löytyy tähänkin peliin selitys. Miksi parhaiten lypsävä lahjoitettiin? Tällaistako on huolehtiminen kaupungin edunvalvonnasta pidemmällä tähtäyksellä?
Kuopiolaiset olisivat selvinneet ikääntyneen voimalansa saneeraamisesta (60-80 milj. mk) tai uuden rakentamisesta noin 350 miljoonalla markalla paremmin yksin, kuin antamalla täältä kerätyt rahat ensin espoolaisten investointeihin ja lisäksi lihottamalla vielä sijoittajia sekä maksamalla ylimääräisiä veroja ym. maksuja.
Vielä yhden kuopiolaisen sattuva ilmaisu ryhmäpäätöksen talutusnuorasta: ”Niille jotka eivät tarvittaessa uskalla irtautua ryhmäpäätöksestä, pitää suositella vanhan kalanutun viemistä tuolin selkänojalle päättäjän paikalle”. Ainakaan kaupungin rahasotkuihin liittyvä kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle ei saisi vaikuttaa ryhmäpäätöksiin.
KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp. Kuopio