Onko Kuopiolla varaa menettää 60 miljoonaa markkaa vuosittain? (SS 30.12.1998)
Onko Kuopiolla varaa menettää 60 miljoonaa markkaa vuosittain? (30.12.1998)
Kuopion Energian yhdistämisestä Espoon Sähköön on pelimiesten ja puuhaajien toimesta annettu sädekehäinen kuva fuusiossa saavutettavista eduista. Näin onkin Espoon Sähkön kannalta katsoen, sillä fuusio on Espoolle loistava saavutus, oikea lottovoitto. Etu on niin suuri, että 100 milj. mk:n käyttäminen voiteluun ei tuntuisi vielä missään. Sen sijaan Kuopion ja kuopiolaisten kannalta katsoen fuusio on sangen epäedullinen, vain lievästi ilmaistuna.
Myös Espoon Sähkön tilaamasta ja Mandatum-Pankin tekemästä salaiseksi julistetusta kahdeksasta arvomittarista, jolla Kuopion Energian ja Espoon Sähkön arvoja on mitattu, on luotu erinomainen ja virheetön kuva. Muutamia esimerkkejä, jotka heilauttivat mittarin viisaria Kuopiolle epäedulliseen suuntaan:
Vaikka Espoon Sähkö on ns. jakeluyhtiö ja tuottaa esim. vain noin kolmanneksen myymästään sähköstä, kun taas Kuopion Energia on käytännöllisesti katsoen täysin omavarainen sekä lämmön että sähkön tuotannossa, niin oman tuotannon merkitystä ei oltu otettu huomioon eriyttämällä sen osuutta liikevoittoja ja nettotuloksia vuosilta 1996-1998 mitattaessa.
Myös se, että Espoon Sähköllä on ollut paljon korkeammat energian hinnat kuin Kuopion Energialla, oli tyystin unohtunut mittareita sorvattaessa. Kuitenkin vertailukelpoisuuden edes vähäisimpänä vaatimuksena on pidettävä voittojen ja tuloksien samansuuruisilla hinnoilla mittaamista ja oman tuotannon huomioimista, sillä kilpailun alettua osto/jakelusähkön myynnillä ei kassa juuri kilise.
Lisäksi Kuopion Energian vuosien 1997 ja 1998 liikevoitto- ja nettotulosennusteet oli määritelty törkeästi liian pieniksi. Vastaavalla tavalla myös yhtenä mittarina oleva tasesubstanssi on osoitettavissa virheelliseksi arvovertailuksi.
Kun vielä ottaa huomioon, että mittariin paisutettu Espoon Sähkön markkina-arvokin on jo pudonnut 535 Mmk (19.12.98) eli lähemmäksi todellista arvoa, niin ymmärtää, miksi arvonmääritysmittari salattiin valtuutetuilta. Mikäli todellista salattavaa olisi ollut, niin salassapitosopimuksen olisi voinut kirjoituttaa alle kaikilla valtuutetuilla ja antaa mittari luettavaksi.
Jos mittarilla ei ollut tarkoitus harhauttaa kuopiolaisia päättäjiä, niin miksi virheitä ei oikaistu pelimiesten toimesta? Eikö kuopiolaiset neuvottelijat ja asiantuntijat huomanneet virheitä edes Kuopion Energian osalta vai pitivätkö he niitä asiaan kuuluvina?
Miksi puuhamiehet eivät ole vieläkään esittäneet todellisia laskelmia ja näyttöjä fuusiossa saavutettavista eduista, ei lyhyellä eikä pitemmällä aikavälillä? Miksi fuusion aiheuttamista valtavista jatkuvista tappioista on laskelmat unohtuneet vieläkin tekemättä ja/tai esittämättä? Miksi sekin, että Kuopion Energian tuloksesta vain noin ¼ tulee kilpailtavasta sähkön myynnistä ja ¾ tuloksesta tulee monopoliasemassa olevista lämmöstä ja sähkönsiirrosta, unohtui valtuutetuille tiedottamatta?
Mutta jos edellisten lisäksi päättäjiltä ei olisi salattu mm. tilinpäätöstietoja, vuosikertomuksia, luetteloita luovutettavasta omaisuusmassasta, tietoja 600 ha:n tuotantoalan turvesoiden käyttöoikeuksista sekä em. arvomittaria, niin eihän fuusiopäätöstä olisi syntynytkään.
Vastaisuudessa on syytä muistaa, että sikaa ei pidä ostaa säkissä, ei ainakaan käärmettä. Fuusiossa Kuopio menettää energia-asioiden päätäntävallan lisäksi nettona noin 60 miljoonaa markkaa vuosittain eli noin 165000 mk joka päivä. Mutta siihen saakka kunnes fuusiopäätös on saanut lainvoiman, on aiesopimus purettavissa. Avaimet ja valta ovat vieläkin valtuutetuilla.
KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp. Kuopio