Olen Kalevi Kauhanen

kapteeni evp., "Kuopion Energian pelastaja"



Tervetuloa kotisivuilleni!


Pääomavirta takaisin Suomeen! (SS 14.11.2003)

Pääomavirta takaisin Suomeen (SS 14.11.2003)

Taannoin yksi huippujohtaja kertoi tuntemuksenaan, että Suomea vaivaa  pysähtyneisyys ja kummasteli yrityksiä ajoittain vaivaavaa näköalattomuutta. Kun vielä muistetaan parin vuoden takaiset uhkailut, että optioita jakaneiden yhtiöiden pääkonttoreita käydään viemään pois Suomesta, on syytä tarkastella syntyjä syviä.

On palattava 1990-luvun alkupuolelle, jolloin puuhamiehet kävivät ajamaan Suomea Euroopan Unioniin (EU) kuin käärmettä pyssyyn - yhteisöön, jonka perusarvoista päällimmäisinä ovat vapaat markkinavoimat ja voittojen maksimoiminen sekä sitä seurannut epäoikeudenmukaisuus ja epärehellisyys.

Tällöin koko valtakuntaa koskevaa, kaikkien aikojen suurimmaksi höynäytykseksi sanottua projektia markkinoitaessa, kaikkea hyvää suitsutettiin. Mainonnassa luvattiin mm., että EU:lta saamme paljon tukiaisia, itsenäisyys säilyy ja ulkomaiset investoijat tuovat paljon rahaa ja työpaikkoja Suomeen.

Kuinka sitten ylevät lupaukset ovat toteutuneet? Mallioppilaaksi sanottu Suomi on nyt direktiivien kahlitsema holhousvaltio ja EU:n nettomaksaja. Itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden säilymistä puolestaan tarkasteltaessa yhdeksi esimerkiksi käy mm. Suomen omavaraisen elintarviketuotantoketjun järjestelmälliseksi nähty alasajo.

Lievästi sanottuna, nöyryyttävää on ollut mm. tätä koskeva kädenvääntö maataloustuesta. Torpparin osa ei ole hääppöinen. Se on meillä aikoinaan todettu ja siitä sitten luovuttu. Miksi siihen piti vielä palata?

Entä sitten luvattu työ ja vauraus? Suomen toimivimpia ja tuottavimpia yrityksiä on myyty monikansallisille sijoittajille jopa alehinnoin niin uutterasti, että lähes 20 pörssiyhtiötä (joissa omistus yli 50 %) ja pörssiosakkeista yli 60 prosenttia on nyt ulkomaisessa omistuksessa. Esim. suurimmasta Nokiasta peräti jo n. 90 prosenttia.

Emme siis enää yksin määrää taloudestamme. Kasvottomat ja häikäilemättömät markkinavoimat ovat astuneet monen entisen ruukin patruunan lämpimiin saappaisiin.

Miksi kansalle ei kerrottu, että omistuksen myötä myös voitot karkaavat ulkomaille? Tuloksesta vain rippeitä jää kotimaahan ja työpaikat vähenevät. Sijoitettu pääoma kun pitää saada muutamassa vuodessa takaisin ja poikimaan entistä enemmän ahneille sijoittajille. Niinpä turvatakseen paikkansa ja/tai optionsa johdon on käytävä ”saneeraamaan”. Käytännössä se yleensä tarkoittaa, että oven täydeltä on työnnettävä joukkoa kilometritehtaalle.

Entäpä oman pääoman laita?  Kylmässä ja köyhässä maassamme kovalla työllä ja yrittämisellä luotua suomalaista pääomaa on viety surutta maasta ja tehty sijoituksia sellaisiin ulkomaisiin yrityksiin, joiden osakkeet eivät suinkaan ole olleet alekaupassa, vaan päinvastoin.

Hyväntekeväisyydestä ei suinkaan ole kysymys, kun vaurautta ja työpaikkoja (n. 350000) on viety pois omasta maasta. Meno on nähty sellaisena taloudellisesti ja henkisesti lamaannuttavana toimintana, jota pysähtyneisyys ja näköalattomuus seuraa vääjäämättömästi entistäkin voimakkaammin. Ongelmat kasautuvat, ellei arvomaailmaa ja suuntaa muuteta. 

Pitkällä tähtäyksellä kansakuntana meillä kaikilla menisi paremmin, jos tulos jäisi Suomeen ja se jaettaisiin tasaisemmin. Pääomavirta pitäisi saada kääntymään oman joukon työllistämiseksi.

  KALEVI KAUHANEN
  Kapteenni evp.
  Kuopio