Sähkönsiirron eriyttäminen, muistio Keskustan kansanedustejille 16.11.2004
Kalevi Kauhanen Muistio
Taivaanpankontie 1 C 34
70200 Kuopio
(017) 2828844 ja 041-4368398
kalevi.kauhanen@dnainternet.net
www.kalevikauhanen.net 16.11.2004
Sähkönsiirron eriyttäminen
Viitaten kirjeessäni 17.10.2004 ja muistiossani 09.11.2004 esiin tuomiini asioihin sekä 9.11.2004 lähettämiini näkemyksiin / muistioihin / liitteisiin, tuon keskusteluun pohdittavaksi vielä seuraavaa:
Direktiivi 2003/54/EY 15 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, ettei eriyttämistä (1 ja 2 kohtaa) sovelleta sellaisiin integroituneisiin sähköalan yrityksiin eli eriyttämistä ei vaadita sellaisten yritysten kohdalla, joilla on alle 100000 verkkoon liitettyä asiakasta tai jotka toimittavat sähköä pieniin erillisiin verkkoihin. Miksi ministeriö vaatii noin viisi kertaa pienempien yritysten eriyttämistä eli paljon enemmän kuin mitä direktiivi vaatii?
Direktiivin mukaan eriyttäminen koskee vain yrityksiä. Onko liikelaitos yritys?
Eriyttämistä vaaditaan vain vertikaalisesti integroituneille yrityksille. Eriyttämisvaade ei koske horisontaalisesti integroituneita yrityksiä. Miksi ministeriö vaatii kaikkia niitä yrityksiä eriyttämään, joiden siirtämä energiamäärää on yli 200 GWh? Ks. 2 artikla kohta 23 ja 15 artikla ja muistio 09.11.2004 kohta 1.
Miksi ministeriö ei erittele vaatimuksia vertikaalisesti ja horisontaalisesti integroituneelle yritykselle?
Olisi todella merkillistä, että EU puuttuisi minkään maan sisäisiin lainsäädäntöihin, jos ao. valtion lainsäädäntö täyttää direktiivin asettaman vaatimuksen, eli jos meillä katsotaan kaksi eri liikelaitosta täyttävän oikeudellisen vaatimuksen eriyttämisessä, niin siihen myös EU:n on tyydyttävä.
Vieläkin merkillisempää olisi se, että kun EU ei vaadi eriyttämistä alle 100000 asiakkaan yrityksille, niin se kävisi kuitenkin väittelemään meidän oikeushenkilöstä ja vaatimaan sitä mitä se ei direktiivissä vaadi.
Jos sanomista vielä olisi, niin muutettakoon meillä lainsäädäntöä niin, että saman kunnan liikelaitokset katsotaan eri oikeushenkilöiksi silloin, kun ne ovat eri lautakunnan tai johtokunnan alaisia.
Jos sanottavaa vieläkin olisi, niin kiellettäköön lailla liikelaitosta myymästä sähköä oman kunnan ulkopuolelle.
Yhtiöittäminen on ensimmäinen askel liikelaitoksen myyntiin. Suuret yhtiöt, mm. kauppa- ja teollisuusministeriön (virkamiesten) puuhaama Fortum, saalistavat kuntien omistamia energialiikelaitoksia ja -yhtiöitä omistukseensa. Ovatko konsultit ja/tai virkamiehet saalistajien asialla? Miksi ollaan tällä tavoin välillisesti hiostamassa köyhiä ja rahattomia kuntia yksityistämään ja myymään omaisuuttaan, joka on monopolia? Jälkipolvillekin pitäisi jättää elinmahdollisuus.
Onko joillekin odotettavissa konsulttipalkkioita, joiden sanotaan olevan 3-10 % monopolin myyntihinnasta, jos kauppa toteutuu?
Seuraavaksi kai keksitään, että myös muut monopolit, kuten esim. vesilaitokset, on yksityistettävä valtion päättäjien toimesta, eli loputkin kuntien ja valtion omaisuudesta saalistajille. Mottona: ”Kaverille ei jätetä, köyhät kyykkyyn ja keinottelijat kunniaan”.
Kapteeni evp.
Kalevi Kauhanen