Sonera-soppa ja sen keittäjät! (SS 11.11.2008)

Sonera-soppa ja sen keittäjät (11.11.2008)

Sonera-soppa, yksi taloushistoriamme suurimmista kupruista, on yksi parhaimmista esimerkeistä, miten voi käydä, jos ”strategiana” on kansallisomaisuuden yksityistäminen ja saaliin jako.

Se on osoitus markkinavoimien tehosta, miten pelimiehet pystyvät suurimpia päättäjiämme höynäyttämään tai, ottamaan omakseen. Kysymys, kuka sopan suurimmista keittäjistä oli mukana pelkästään hölmöyttään ja kuka voideltuna, koskee myös monia muita valtion yhtiöiden/monopolien myynnistä päättäneitä ja esittelijöitä? Esimerkkeinä Fortum ja Kemira.

Soppa osaltaan valottaa miten esittelijät ja päättäjät ovat suhtautuneet maamme huoltovarmuuteen, omavaraisuuteen, kansallisiin etuihin ja maanpuolustukseen, valtion omaisuutta ja monopoleita myydessään.

Olihan laajasti monopolia omaava Tele (1998 alkaen Sonera), jonka puhelinverkkoa oli valtion turvaksi ja elinkelpoisuuden ylläpitämiseksi kehitetty koko itsenäisyytemme ajan, yksi ns. aarteistamme ja vielä v. 2000 pörssiarvoltaan yksi Suomen suurimmista yrityksistä. 

Kun Soneran edeltäjän Posti- ja telelaitoksen (Tele) puhelinverkko oli automatisoitu 1980-luvun loppuun mennessä, niin puhelunvälittäjistä luovuttiin. Kun lisäksi vielä Telestä (Sonera) n. 4000 työntekijää saneerattiin, niin se alkoi ns. kylpeä rahassa.

Silloin pelimiehet heräsivät. Yksityistetään Sonera, pannaan hallitus ja eduskunta taas asialle. Nähtävästi katsottiin, että eduskunnasta voi löytyä enemmistö joka tyrmää myynnin, jos sitä kerralla esitetään. Niinpä eduskunta päätti; aluksi v. 1997 säilyttää Sonerasta valtion 50,1 prosentin omistuksen, v. 1999 säilyttää 34 prosentin omistuksen ja v. 2000 luopua valtion omistusosuudesta kokonaan. Toimenpidealoitteen Soneran omistusosuudesta kokonaan luopumisesta oli tehnyt 18 sosiaalidemokraattien, 4 kokoomuksen ja 1 ruotsalaisten kansanedustajaa. 

Alkoi tolkuton toiminta aarteen jakamiseksi. Konsulttipalkkioiden, bonuksien ja optioiden jakamisessa riitti töitä. Viestintäsalaisuuden loukkaaminenkin tuli vielä siinä rytäkässä tutkittavaksi. Kaiken kukkuraksi Saksan markkinoilta ostettiin ns. umts-toimilupa, jolloin ”ilmaan haihtui” lisää n. 4,3 miljardia euroa.  

Kun saadun tiedon mukaan liikenneministeriö antoi lisäksi vielä n. 3,3 miljardin euron arvoiset kolmannen sukupolven tietoliikennekanavat operaattoreille ilmaiseksi, niin on siinä näyttöä kerrakseen isänmaallisuudesta esittelijöille ja päättäjille, muun soppa-aineksen lisäksi.

Kansaa huudettiin taas apuun, maksamaan ja pelastamaan Soneraa konkurssilta. Vaikka väkeä oli vieläkin vähennetty, niin se ei riittänyt. Ja sitten maaliskuussa 2002 ilmoitettiin Soneran fuusiosta Ruotsin Teliaan. Poliittisen maineen pelastamiseksi ”aarre annettiin puoli-ilmaiseksi ruotsalaisille”.

Sopan porina ei ole vielä hyytynyt. Ruotsin valtio omistaa vielä Telia Sonerasta n. 37,3 % ja Suomi n. 13,7 %. Miten kauan näin, vaikka mm. ranskalaisen yhtiön ostotarjous on taannoin torjuttu? Vaikka väkeä on vähennetty tiuhaan, niin ohjelmassa on vähentää vielä Suomesta vajaa tuhat työpaikkaa. Telia Sonera sanoo myös pistävänsä syrjäseutujen puhelinlangat rullalle vuoteen 2010 mennessä. Tylyä on torpparin osa.

Lisäksi valtio joutuu rakentamaan vielä uuden tietoliikenteen turvaverkon viestintäsalaisuuksien turvaamiseksi, koska verkko ei ole enää valtion valvonnassa. Millaisten muiden kuprujen maksajiksi eläkeläisten ja muiden kansalaisten euroja vielä tarvitaan?

Miksi erityistilintarkastusta ja poliisitutkintaa Sonera-sopan selvittämiseksi ei tehty? Ei raha mihinkään katoa. Jos joku menettää, niin vastaavasti joku saa. Kuka ja miten paljon?

Mm. näitä asioita voi kukin tykönänsä ja etenkin saunasta tultuaan pohtia.

KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp. 
Kuopio