Olen Kalevi Kauhanen

kapteeni evp., "Kuopion Energian pelastaja"



Tervetuloa kotisivuilleni!


Taistelu Energian omistamisesta - muistio 28.09.2003

KALEVI KAUHANEN                                                                           MUISTIO
Taivaanpankontie 1 C 34
70200 Kuopio                                                                                        28.09.2003

 

”TAISTELU ENERGIAN OMISTAMISESTA”


Johdanto

Tämä on kertomus siitä, kuinka vallan kammareissa oleileva eliitti hyvä-veli verkostoineen ja/tai häikäilemättömät saalistajat pystyvät oman voiton maksimoimiseksi ja/tai jonkun tietyn tarkoituksen toteuttamiseksi käyttämään hyödykseen koko kaupungin ylintä virkamieskoneistoa, kuntalaisten maksamia verorahoja sekä osaltaan myös ”voideltuja” ja/tai vähän ymmärtäviä luottamushenkilöitä silloinkin, kun kyseessä on kaikkien kuntalaisten edunvastainen toiminta.

Tämä on kertomus myös siitä, kuinka tavallinen kansalainen voi sitkeällä, rohkealla ja peräänantamattomalla työllään, vaivojaan ja omia rahojaan säästämättä, estää valtaeliitin omanedun tavoittelemiseksi suunnatun toiminnan, jossa saalistajien palkkioiden/optioiden sekä vuosittain jatkuvien sijoittajien huikeiden voittojen maksajaksi olisivat joutuneet kaikki tavalliset kuopiolaiset.

Lisäksi tämä on kouriintuntuvasti opettava kertomus siitä tosiasiasta, että tavallinen kansalainen ei saa Suomessa oikeutta, jos vastassa on iso raha ja valtaeliitti hyvä-veli verkostoineen. Kuten monet muutkin suomalaiset ovat kokeneet, niin en enää usko valtakunnan oikeusjärjestelmään ja oikeudenmukaisuuteen. Ilmeisesti korruptio kaikkein huikeimmissa muodoissaan on varsinkin suurissa asioissa kukoistanut meillä jo kauan, vaikka sitä ei ole rohjettu tuoda julki johtavalta taholta.

Kuulun niihin suomalaisiin jotka katsovat, että koko valtakunta on pidettävä asuttuna reunoja myöten. Ilmeisesti työni Rajavartiostossa ja Puolustusvoimissa ovat osaltaan luoneet minulle pohjan tarkastella mm. energia-asioita laajemmalla sektorilla ja pidemmällä tähtäyksellä. Olenhan toimiupseerina saanut senaikaisen laajimman ja parhaimman viesti- ja teleupseerin koulutuksen.

Koska energian tuotanto ja jakelu on koko yhteiskunnan kannalta ylivoimaisesti tärkein teknillinen toiminta, korostuu varsinkin sähkön sekä myös kaukolämmön toimintavarmuuden merkitys taajamien osalta koko maan asuttuna pitämisessä. Tästä johtuen olen ollut erityisesti huolestunut etenkin sähkö- ja energiayhtiöiden (kuten muidenkin suomalaisten yhtiöiden) omistuksen siirtymisestä ulkomaisten/monikansallisten yhtiöiden, kuten mm. ruotsalaisen Vattenfallin omistukseen. Sen vuoksi lähes fraasiksi on muodostunut sanontani, että ”energiayhtiön myyminen monikansalliselle pörssiyhtiölle on kuin asevarastojen avainten antaminen vihollismielisen valtakunnan haltuun”. Toimin edelleenkin virka- ja tuomarinvalani velvoittamalla tavalla.

Kirjoitan tämän kertomuksen, koska monet henkilöt ovat sitä pyytäneet. Mm. asianajaja Pauli Markkanen, huipputason juristi ja neuvonantaja lakiasioissa, on ehdottanut kolme kertaa
muistion tekemistä kaikista niistä johtamistani toiminnoista, joiden tarkoituksena on ollut estää Kuopion Energian kaappaaminen ja sen myyminen.

Kiitän samalla kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat avustaneet ja tukeneet minua taistelussa, säilyttää Kuopion Energia Kuopion omistuksesta. Erityisesti kiitän isännöitsijä / kiinteistövälittäjä Pekka Rantalaa, ”esikuntapäällikköäni”, sekä omasta että kaikkien kuopiolaisten puolesta, joka yrittäjänä lähti nöyrästä pyynnöstäni valittamaan valtuuston päätöksestä eli pelastamaan Kuopion Energiaa kuopiolaisille. Kiitokset myös Kalle Keinäselle, joka on vienyt papereita / asiakirjoja pyyntöni mukaisesti, eli toiminut ”juoksupoikanani”. Mitään Energia-papereita Kalle ei ole laatinut eikä ole osallistunut Energiaan liittyviin ns. paperitöihin millään tavalla, koska hän ei pysty siihen. Kykenee vain allekirjoittamaan minun valmiiksi laatimia asiakirjoja ja ”kehumaan itseään”. Pekka Rantala on pääasiassa laatinut Kallen paperit.


1. Nujakointi Savon Voimasta

Sähkömarkkinalain tultua voimaan 1.6.1995, alkoi vapautuvilla energiamarkkinoilla ennennäkemätön kähmintä ja tappelu suomalaisten energiayhtiöiden ja -laitosten omistuksesta.
Pohjois-Savon maakuntaa rassaavan energiapelin avasi tavallaan 29 kunnan omistaman Savon Voima Oy:n toimitusjohtaja Juhani Mustamo (vapaamuurari), jonka haastattelun pohjalta julkaistiin artikkeli 6.1.1996 Savon Sanomissa. Tällöin ilmeisesti keskustelun avaukseksi Savon Voiman myyntiä kartoittavassa jutussa vilahtelivat mm. omistuspohjan muuttaminen, osakkeiden myynti, kuntien tuotto-odotukset ja pörssiin listautuminen. 

Maakunnallinen energiapeli ja kähinä käynnistyikin ”kiitettävästi”. Savon Voima, joka oli jo aiemmin huhtikuussa 1995 ostanut Pieksämäen kaupungin sähkölaitoksen ja Pieksämäen Energian, osti myös Iisalmen sähkölaitoksen. Savon Voimaa ja Kuopion Energiaa oltiin yhdistämässä maakunnalliseksi Savon Energiaksi. Vattenfall, Itä-Suomen Energia, Imatran Voima, Espoon Sähkö ja Eastern Group tekivät ostotarjouksia Savon Voimasta ja/tai Kuopion Energiasta. Kuopion Energiasta suurimman tarjouksen 846 milj. markkaa teki Eastern Group 29.8.1997. Savon Voimasta suurimman tarjouksen 1100 milj. markkaa teki Vattenfall 8.11.1997, jonka jälkeen alkoi varsinainen maakunnallinen mylläkkä Savon Voiman omistuksesta.

Kirjoitin joulukuussa 1997 kaksi kertaa Savon Sanomien mielipidepalstalla, ”Lypsävää lehmää ei kannata myydä” (13.12.1998) ja ”Myynti olisi melkein epäisänmaallinen teko” (23.12.1997), joissa vastustin Savon Voiman myyntiä Vattenfallille. Ensin mainitun mielipiteen otsikoiksi olin kylläkin kirjoittanut, Voidellaanko Savon Voiman myyjiä?, mutta lehden toimitus muutti otsikon sanotunlaiseksi.
Kirjoituksistani sain lukuisten kiitosten ohella myös erittäin myönteistä palautetta niiden vaikutuksesta. Myyntihaluiset kuntien isät joutuivat perumaan myyntipäätöksiään, Savon Voimaa ei myyty Vattenfallille ja se sai jäädä nuolemaan näppejään. Jo silloin oli aistittavissa iso kysymysmerkki Kuopion Energian yllä.

Kun Savon Voiman myynti Vattenfallille tuli tyrmätyksi, niin samaiset kunnan isät, jotka olivat puuhanneet Vattenfallille myyntiä, alkoivat nyt hieromaan kauppoja Eastern Groupin kanssa ilmeisesti ”runsaasti voidellun” omistajatyöryhmän esityksestä. Tällöin kirjoituksessani keväällä 1999, ”Miksi Savon Voiman voitot Dallasin pohatoille?” (SS 16.5.1999), pyysin vielä päättäjiä pitämään Savon Voiman kokonaan kuntien omistuksessa ja selviytymään rahapulastaan muutoin kuin myymällä lyhytnäköisesti Savon Voiman osakkeita monikansalliselle yhtiölle. Höynäytetyt päättäjät myivät kuitenkin 12.-15.10.1999 noin 45 % osakkeistaan Eastern Groupille, joka oli siirtynyt amerikkalaisen Texas Utilitiesin (TXU) omistukseen.

Kuten olin kirjoituksessani ennakoinut, niin kaupan teon aikaan puhuttu perin vaatimaton 3-5 prosentin tuottovaatimus kasvoi vuosi vuodelta sijoittajien voittojen maksimoimiseksi. Kirjoitin kesällä 2002 otsikolla, ”Savon Voiman osakkeet on ostettava takaisin!” (Kuntalehti 14/2002), koska uskoin jo virheestä opitun. Kirjoituksessani, joka julkaistiin myös mm. Savon Sanomissa, Iisalmen Sanomissa ja Warkauden Lehdessä, suosittelin sijoitetun pääoman tuoton laskemista energian hintoja alentamalla sekä varmuuteen panostamalla ja sitä kautta pääsemään ostamaan myydyt osakkeet takaisin. Olihan päätäntävalta eli osakkeista 55 % vielä kunnilla.

Pari kuukautta tämän jälkeen alkoi ilmetä tietoja, että Savon Voiman vähemmistöosakas TXU Europe on ajautunut englannin markkinoilla kassakriisiin, edelleen selvitystilaan ja lopuksi joutumassa myyntiin. Niinpä kirjoitin vielä Savon Sanomissa (8.12.2002) ja rohkaisin Kuopiota ja kuntia sijoittamaan Atron osakkeisiin, jos ne tulevat myyntiin. Soitin asiasta useita kertoja Savon Energiaholdingin toimitusjohtaja Soili Kuosmaselle. Mm. vielä 25.5.2003 noin klo 22.05 pyysin häntä toimimaan niin, että osakkeet ostetaan holdingyhtiölle. Soiton myöhäinen aika huomioiden oli tavallaan hätäsoitto, sillä vain hetkeä aikaisemmin minulle oli tiedotettu (vapaa-ajan asunnolleni kännykään), että Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen oli seuraavana päivänä eli 26.5.2003 esittämässä kaupunginhallitukselle apulaiskaupunginjohtaja Jukka Pulkkisen esityksestä (lue käskystä) ja edelleen valtuustolle, että kaupunki ottaisi 60 milj. euroa velkaa osakkeiden (45 %) ostamista varten. Osakkeiden oston todellisena tarkoituksena, joka kävi ilmi esityksestä, oli yhdistää Kuopion Energian ja Atro Oyj:n (Savon Voima) liiketoiminnat ja ”aikaansaada vahva maakunnallinen yhtiö”. (Kuopion kaupunginhallitus 25.05.2003 / 360 §)

Kuopiolaisten kannalta katsoen osakekaupan varjolla oli käydä huonosti, mutta kuopiolaisten onneksi Energiaholding ehti kuitenkin ostamaan osakkeet ennen kuin asia tuli valtuustossa päätettäväksi. Jos Petteri Parosen ja Jukka Pulkkisen katala aie olisi toteutunut, niin kuopiolaiset olisivat joutuneet maksajiksi, sillä tuloksentekokykyä, tuotannon omavaraisuutta ja energian hintoja vertailtaessa Savon Voima ja Kuopion Energia painivat aivan eri sarjoissa.  Onhan Kuopion Energia tuotannon omavaraisuutta ja tuloksentekokykyä suhteellisesti mitaten ilmeisesti paras kaukolämpöä sekä sähköä tuottavista Suomen energiayhtiöistä ja -laitoksista, jonka nettotulos prosentti esim. vuonna 2002 oli 22 % valtakunnan alhaisimmilla energian hinnoilla. Sitä vastoin Atro Oyj eli Savon Voima on vain pelkkä jakeluyhtiö ja energian hinnat valtakunnan korkeimpia. Yhdistämisessä kun sille tosiasialle, että suhteellisesti parhaiten tulosta tekevä on häviäjä ja heikompi voittaa.

2. Nujakointi Kuopion Energiasta

Ja sitten jysähti. Savon Sanomat otsikoi tiistaina 27.1.1998, että ”Kuopio ja Espoo löysivät toisensa”. Tiedotusvälineille ja kaupunginvaltuustolle suunnatussa tiedotustilaisuudessa kaupunginjohtaja Kauko Heuru oli kertonut, että Espoon Sähkö Oyj ja Kuopion Energia ovat julkistaneet aiesopimuksen, jonka mukaan niistä rakennetaan Kaupunkienergia Oyj. Lisäksi Heuru oli arvioinut kuopiolaisten kannalta mallia parhaaksi mahdolliseksi, koska energiayhtiöstä tulee likvidiä eli käteiseksi helposti muutettavaa omaisuutta, jonka arvo todennäköisesti nousee ja päätösvalta säilyy silti ”tietyllä tavalla omissa käsissä”.

Miksi poislähtevä Kauko Heuru, yhdeksi nollamieheksi sanottu kaupunginjohtaja ja vieläkin apulaiskaupunginjohtajana oleva Jukka Pulkkinen, halusivat ”antaa lahjanomaisena luovutuksena” Suomen energialaitoksista ja -yhtiöistä parhainta tulosta tekevän ja tuotannossa omavaraisimman Kuopion Energian pörssiyhtiö Espoon Sähkön, sittemmin jonkun ulkomaisen pörssin käsiin?

Ilmeisesti oleellisimpana tarkoituksena, kuten sittemmin syksyllä 1998 kävi ilmi, että silloinen kaupunginjohtaja Kauko Heuru oli aloittanut Kuopion Energian myymiseen tähtäävät eli todellisuudessa lahjan ja/tai lahjanomaiseen luovuttamiseen tähtäävät erittäin salaiset neuvottelut jo 3.4.1997 Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkosen ja Espoon Sähkön toimitusjohtaja Matti Mannisen kanssa.

Niinpä, joko vähällä älyllä ja/tai vähällä halulla ottaa asioista selvää varustetut, Kuopion Kaupunginhallituksen jäsenet olivat hyväksyneet 13.2.1998 ”erittäin niukkojen keskusteluiden jälkeen” yksimielisesti kaupunginvaltuustolle 9.3.1998 tehtävän esityksen aiesopimuksen hyväksymisestä Kauko Heurun ehdotuksen mukaisesti, eli Kuopion Energian ”lahjanomaisen luovutuksen pörssin vietäväksi”.

”Törkeäksi uunottamiseksi kuopiolaisten kultamunan ryöstämisessä on todettu Savon Sanomien osuus”, sillä toimitusjohtaja Toivo Yläjärvi kuului niihin henkilöihin jotka kaikkein innokkaimmin, jostakin syystä, oli ”lahjajoittamassa” Kuopion Energiaa pörssiin. Niinpä hän tomitusjohtajana sai mukaansa päätoimittaja Tapani Lepolan sekä toimittajat Seppo Rönkön, Jouko Juutilaisen ja Jukka Patrakan, jotka sitten ”innokkaasti avustivat Hannu Isotaloa, Pekka Kantasta, Toivo Yläjärveä sekä Jukka Pulkkista ja Kauko Heurua, Kuopion Energian lahjoittamisessa” - lehden näkyvällä ja suurella sanan voimalla”. Esimerkkinä, että sanotun 27.1.1998 lehden pääkirjoituksessa, pääartikkelissa ja viidessä muussa jutussa ns ”siunattiin fuusio, eli pidettiin sitä hyvänä”.

Toivo Yläjärven sanottiin olleen se henkilö - ”neljästä Kuopion Energian päälahjoittajasta”, joka pyysi farmasiantohtori Petteri Parosta kaupunginjohtajaksi, miestä - jolla ei ollut alalle  vaadittua virkaan soveltuvaa korkeakoulututkintoa eikä käytännön kunnallishallinnon tuntemusta.

Kun soitin 15.2.1998 klo 14.55 Arto Eskeliselle, joka oli kaupunginhallituksen jäsen, ja tein hänelle Kuopion Energiaan liittyviä kysymyksiä, niin hän ei osannut vastata niihin, eli ei tiennyt mitään Kuopion Energiasta - ei tuloksesta, tekniikasta, monopolista - eli ei mitään siitä mitä myyjän pitäisi tietää .
Kun kysyin Arto Eskeliseltä, että miksi olit kaupunginhallituksessa päättämässä / esittämässä Kuopion Energian ja Espoon Sähkö Oyj:n fuusiota, kun et tiedä mitään Kuopion Energiasta, miksi olit myymässä Energiaa pörssiin, niin hän sanoi: ”Kun Toivo Yläjärvi käski näin menetellä”.

Soitin Terttu Nevalaiselle - ei tiennyt mitään KE:sta. Soitin Marja-Leena Puputille - ei tiennyt mitään KE:sta.

Tapasin valtuutettu Kalle Keinäsen Puijonlaakson kauppatorilla ja kysyin hänen mielipidettään Kuopion Energian myymishankkeesta. Selvitin epätietoiselle Kallelle miksi Kuopion Energiaa ei saa myydä ja kehotin toimimaan niin, että valtuuston kokouksessa asiaa esitetään uudelleen valmisteluun tai hylätään kokonaan.

Kirjoitin 6.3.1998 , ”Myydäänkö vai lahjoitetaanko Energia. Ennen kirjoitusta tutkin ja kyselin, soitin mm. kamreeri Marja Leppäselle, Usko Kettuselle jne.
Kirjoitukseni jälkeen Akseli Airaksinen, Terttu Nevalainen ja Marja-Leena  Puputti pyysivät minua kertomaan tietoa Kuopion Energiasta listakokouksessa 8.3.1998 Keskustan Suokadun piiritoimistolla.

Listakokouksessa 8.3.1998 klo 16.00 - 19.30 Keskustan piiritoimistolla Jorma Huuhtanen johti puhetta siihen saakka kunnes alkoi KE:n myynnin käsittely. Huuhtanen lähti muka neuvottelemaan muiden ryhmien kanssa uudesta eli valittavasta kaupunginjohtajasta. Puhetta johti valtuustoryhmän vpj. Eila Santanen KE:n myyntiä käsiteltäessä.
Vain Paavo Huttunen oli KE:n myyntiä vastaan - sanoi, että Kalevi Kauhanen on oikeassa.
Toivo Yläjärvi, jolla ei ollut minkäänlaista laskelmaa, ei edes ”tupakkiaskin kannessa”  puolusti ja ehdotti innokkaasti myyntiä ja Petter Savola (vapaamuurari) tuki Topia. Topi uunotti nössöt ja valtuustoryhmän yksimieliseksi päätökseksi tuli, että myydään myydään, koska se on ”niin Kuopion edun mukaista”. Nostin salkustani paksun nipun laskelmia ja sanoin, että olen toista mieltä, Kuopion Energian myynti eli fuusio on erittän huono kauppa kuopiolaisille ja näytin laskelmiani sanoen, että näistä KE:n tiedoista ja laskelmista voin esitelmöidä vaikka aamuun saakka. Puheeni ei tehonnut - minua vain ”lyötiin” - mm. Esko Länsimies vinoili kysyen ”oletko saanut sähköiskuja”?

Soitin listakokouksesta tultuani Kalle Keinäselle. Kalle kertoi, että vasemmisto-ryhmä ei ole yksimielisesti myymässä Kuopion Energiaa. Lupasi, että hanketta vastaan äänestetään.

Valtuuston kokouspäivän aamuna 9.3.1998 klo 08.50 soitin Jorma Huuhtaselle. Kysyin - miksi olet myymässä KE:aa? Kysymykseeni Jorma vastasi näin: ” Annoin Topin (Yläjärvi) tehtäväksi selvittää asiaa, koska itse en ennätä kaikkea. Topi selvitti, että on hyvä asia myydä - on edullinen kauppa”. Pyysin, että lykätkää, pankaa uudelleen valmisteluun kunnes uusi kaupunginjohtaja tulee ja tutkikaa asia uudelleen. ”KE:n myynti on päin prinkkalaa”.
Soitin Terttu Nevalaiselle, joka oli kh:n jäsen ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja, ja pyysin samoin kuten soittaessani Jorma Huuhtaselle.

Soitin Kalle Keinäselle ja pyysin samoin, että lykätkää, pankaa uudelleen valmisteluun. Kalle lupasi ja esitti valtuuston 9.3.1998 kokouksessa asian uudelleen valmistelua, mutta kukaan ei kannattanut Kallen esitystä.

Valtuuston myyntipäätöksen jälkeen 9.3.1998 illalla Kalle soitti ja vaikerteli, että ”nyt ei ole enää mitään tehtävissä”.
Käskin Kallea hakemaan tarkastetun pöytäkirjanotteen myynti päätöksestä viikon kuluttua, jolloin pöytäkirja on tarkastettu ja virallinen. Kerroin, että valitan, sillä aihetta löytyy.

Kun Kalle toi pk. otteen, otin siitä kopiot ja kävin tutkimaan asioita tehdäkseni valituksen.
Soittelin jokaisen puolueen valtuutetuille pyytäen mukaan valitukseen.
Pyysin Kallea hankkimaan tietyt ohjesäännöt ja KE:n tilinpäätöstiedot kaupungin kansliasta. KE.n tilinpäätös yms. tietoja en saanut mistään.

Soitin mm. Seppo Vauhkoselle ja kyselin. Soitin tilintarkastaja Juhani Nousiaiselle (vapaamuurari). Nousiainen puolusti voimakkaasti valtuuston tekemää päätöstä. Sanoi sen olevan kaupungin edun mukainen ja tehdyn laillisesti ja että ei sitä saa kumottua tarkoituksenmukaisuus syillä.

Tein erittäin laajan ns. ”kerjuukierroksen” eli yritin saada valittajiksi / tukiryhmään monia suuria vaikuttajia silloisista politiikoista ja entisistä virkamiehistä. Pyysin mukaan valittajiksi ja/tai tukiryhmään mm. Juhani Koskista, Pekka Kuustosta, Ismo Vornasta, Petri Kervolaa, Marja-Terttu Lietolaa ja Niilo Kalsia. Kukaa sanotuista ei lähtenyt mukaani valittamaan. Keskustalaisia en voinut pyytää mukaan, koska jo  8.3.1998 ns. listakokouksessa totesin, kuinka vihattu keskustalaisten valtuutettujen keskuudessa olen.
Viikon kovan työn tuloksena oli, että sain mukaani valittajiksi Pekka Rantalan ja Kalle Keinäsen.

Kun kävin sitten laatimaan kirjoituksia ja valituksia kuopiolaisten omistamien uunien ja sähköjohtojen eli Kuopion Energian pelastamiseksi, niin ns. ”sängynpohja-arkistoni oli pelastus”, sillä kaupunki oli ”pimittänyt” kaikki oleelliset Kuopion Energiaa koskevat tiedot.

Sen jälkeen, kun valtuusto päätti 19.04.1999 perua Kuopion Energian myynnin eli fuusion, niin sain monilta ”sisäisistä asioista tietäviltä” kuulla, että puuhamiesten saamat energialaitosten myyntipalkkiot ovat jopa 10 % myyntihinnasta, joka otetaan n. 7 vuoden aikana kaupungin katteesta.
Eli - ei ne pelimiehet tyhmyyttään olleet ”lahjoittamassa”, ilmeisesti - suhteellisesti Suomen parhainta Energialaitosta - Kuopion Energiaa!


Kalevi Kauhanen
Kapteeni evp.
Kuopio

LIITTEENÄ:

1.  Kuopion kaupunginhallituksen, Energiatoimen ja Kuopion energialaitoksen invastointirahaston johtosääntöjen muutokset 1994 - 1996.
2.  Hannu Isotalon muistio 13.11.1997 - Suomen Kaupunkienergia Oy, Espoon Sähkö Oyj ja Kuopion Energia - fuusiota esittelevä. 
3.  Raimo Martikan muistio 26.11.1997 - Kaupunkienergia Oy, Pörssiyhtiö Espoon Sähkö ja Kuopion Energia - käynnistyskeskustelu.
4.  Espoon Sähkö Oyj:n ja Kuopion Energian fuusioneuvotteluja koskeva salassapitosopimus 25.11.1997.
5.  ”Salainen 8 kohdan mittari” 18.12.1997, Espoon Sähkö ja Kuopion Energia, jossa oli jo valmiiksi lasketut pienemmät omistusprosentit ja saatavat miljoonat Kuopion Energian jatkomyynnille.
6.  Kauko Heurun 31.3.1998 allekirjoittama aiesopimus Kuopion Energian ja Espoon Sähkö Oyj: fuusiosta.
7.  Kuopion Kaupunkienergia Oy:n ja Espoon Kaupunkienergia Oy:n perustamis- ja rekisteröintiä koskevat 10.03.1998 asiakirjat.
8.  Luettelo Kuopion vapaamuurareista 24.02.1970.                                                                                                             9.  Muodollinen valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle 12.11.2000.