Tarvitsemme lisää ydinvoimaa (KS 07.05.2002)
Tarvitsemme lisää ydinvoimaa ( SS 07.04.2002)
Ydinvoimaa koskevissa keskusteluissa tuntuu usein unohtuneen, että energian tuotanto ja jakelu on yhteiskunnan ylivoimaisesti tärkein teknillinen toiminta. Soveltaen Augustin Ehrensvärdin sanat, ”äläkä luota vieraan apuun”, ovat vieläkin paikallaan. Energian tuotannossa meidän pitäisi olla täysin omavaraisia.
Hyvinvointimme on sidottu tuottavaan teollisuuteen. Teollisuudelle on saatava kaikkina aikoina riittävä ja edullinen energia. Se on kilpailuvaltti kylmän ja syrjäisen maamme teollisuudelle, jonka toiminnasta ja tuloksesta me kaikki saamme osamme tavalla tai toisella.
Jos viime joulun aikaan olleet kovat pakkaset olisivat osuneet tammikuulle, jolloin teollisuuden pyörät pyörivät täysillä, olisimme joutuneet vakavaan talouselämän lamauttavaan sähkön säännöstelyyn. Jo 20 % lasku sähkön saannissa muutoinkin merkitsisi todellista katastrofia.
Erityisesti huoltovarmuuden takia tuontisähköä rajojemme ulkopuolelta ei saisi olla lainkaan. Ostamme jo nyt noin 15 % sähköstämme. Pääosa tuonnista ajoittuu kulutuksen huippukausiin, jolloin se on myös huippukallista.
Valtaosa ostamastamme on Venäjällä tuotettua ydinsähköä, sillä Pohjoismaissa ei ole minkäänlaista järjestelmää erilaisten häiriöiden ja kulutuksen huippujen varalle. Myös Norja ja Ruotsi ostavat kuivina kausina sähköä.
Jos eduskunnan vuoden 1993 kielteisen ydinvoimala päätöksen jälkeen teollisuus ei olisi nostanut jo olemassa olevien ydinvoimaloidemme tehoa yhden reaktorin verran, niin olisimme vajonneet vieläkin syvempään lamaan. Kuitenkaan kiitoksen sanaa teollisuudellemme ei tästä ole juuri herunut.
Ihanne, johon meidän on tähdättävä, on omavarainen hajautettu energian tuotanto kotimaisilla polttoaineilla. Se antaisi vakautta, varmuutta, työllistäisi ja valuutat jäisivät kotiin. Käytännössä tähän ei näytä lyhyellä aikavälillä olevan mahdollisuutta, sillä Kioton sopimus päästöjen alentamisesta, joka ilmeisesti vielä 2012 jälkeen kiristyy, tulee vääjäämättä ohjaamaan energian tuotantoamme ja siitä riippuvaista kansantalouttamme.
Mistä rahat saastuttavien voimaloiden sulkemiseen ja uusien rakentamiseen? Jos sovittuihin arvoihin ei päästä, niin päästöistä sakotetaan ja hinta siirtyy meidän kuluttajien maksettavaksi.
Säästämisestä huolimatta sähkön käyttö lisääntyy jopa 2-4 prosentin vuosivauhdilla. Mistä siis energiaa?
Tuulivoimaloiden varaan emme voi rakentaa ja maakaasu olisi onnettomin vaihtoehto. Sopimuksen pystymme täyttämään vain lisäämällä ydinvoimaa, sillä ydinenergialla tuotettu sähkö on kiistatta ympäristöystävällistä ja edullista.
Ydinvoiman lisärakentaminen ei suinkaan sulje pois kotimaisten energialähteiden käytön lisäämistä. Se vain varmistaisi ulkopuolisista riippumattoman sähkön saannin ja antaisi aikaa kehittää ja siirtyä kotimaisiin polttoaineisiin.
Suomalaisten hoidossa ydinvoimalat ovat turvallisia. Riski piilee rajan takana olevissa voimaloissa. Jos ydinvoimalaa ei rakenneta, tuotaisiin tänne yhä lisääntyvässä määrin juuri Itäisen naapurin ydinvoimaloissa tuotettua sähköä.
Ydinjätteilläkään ei ole syytä pelotella, sillä nykyisellä tekniikalla pystytään jätteet varastoimaan kuparikapseleissa turvallisesti suomalaiseen kallioon 500-700 metrin syvyyteen, kallioon joka ei murene.
Emme voi myöskään lopettaa ydinvoiman käyttöä, sillä maailmassa on jo 438 ydinvoimalaa. Uusia on jatkuvasti rakenteilla ja Eurooppaankin tullaan vielä lisää rakentamaan. Jos rakennamme yhden lisää, niin se ei merkittävästi lisää riskejä eikä jätteitä.
Teollisuudelle on annettava lupa uuden ydinvoimalan rakentamiseen. On parempi tuottaa ydinsähköä omassa maassa tunnollisten suomalaisten valvonnassa, kuin ostaa sitä ulkopuolelta.
KALEVI KAUHANEN
Kapteeni evp.
Kuopio